Vuosia sitten ostin Lontoonreissulta Silence of the Graven, ja sitten viime syksynä osuin kirjaston dekkarihyllyssä riviin suomennoksia. Luin sitten putkeen:
Räme
Ääni kuin enkelin
Mies järvessä
Talvikaupunki
Hyytävä kylmyys
Sameissa vesissä
Jyrkänteen reunalla
Kahta viimeksi suomennettua en ole vielä lukenut, mutta ehdottomasti pitää nekin lukea. Islanti on kuitenkin niin erilainen, että nämä eivät ärsytä niinkuin pohjoismaiset tahtovat tehdä. Ja, suomalaisista aina sanotaan, että ei puhuta ja kaikki nyhjäävät omien juttujensa kanssa ja niin edelleen, mutta oikeasti, nämä islantilaispoliisit ovat vieneet yksinnysväämisen ja puhumattomuuden ihan omalle tasolleen. Kaikki puuhaavat omiaan ja katoilevat toisiltaan, ja vaikka sama porukka on tehnyt töitä yhdessä vuosia, kukaan ei oikeasti tiedä mitä toisten henkilökohtaiseen elämään kuuluu. Ihan loistava porukka.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti