Mark Billingham: Death Message, ja The Bones Beneath

Luen "verta ja suolenpätkiä" ihan intopiukassa. Ja jos löytyy joku uusi sarja, aina parempi. Death Message on seitsemäs Tom Thorne, ensimmäinen jonka olen lukenut, ja Bones Beneath uusin (12.). Yle näytti kaksi Tom Thorne tv-elokuvaa, joista jäi kirjailija mieleen.

Minä tykkään rehellisistä poliiseista, enkä jaksa kauheasti henkilökohtaisten ongelmien selvittelyä. Reiluja raakoja rikoksia ja niin edelleen. Ei pitäisi lukea keskeltä sarjaa, koska nyt ilmeisesti tiedän liikaa sarjan alkupään kirjoja ajatellen. Televisioinnit oli hyvät, ja niissä oli ihq Aidan Gillen patologikaverina.

Jotain hyvää näissä on ja sitten jotain, mikä niin kauheasti ottaa pannuun. Ehkä se on se, että Thornella on ihan oma käsityksensä oikeudesta. Eri kuin minulla. Mutta luen kyllä lisää jos käsiin osuu. 

Hannu Salama: Juhannustanssit

Kesä meni hupsis, luin kyllä.

Keväällä Hesarissa oli juttua Juhannustansseista, ja siitä tuli mieleen että kaipa pitäisi lukea. Kohu tuntui näin viisikymmentä vuotta myöhemmin todella naurettavalta. Joku jossain joskus oli sitä mieltä että Jumalaa ei voi pilkata, kysymys on oikeastaan uskovaisten tunteitten pilkkaamisesta (jos mistään). Eli oikeastaan kuka hyvänsä mihin hyvänsä uskova voisi väittää tulleensa pilkatuksi, minä voisin olla jatkuvasti oikeudessa jääkiekkouskovaisten pilkkaamisesta. Jne. Eli nyt voi todeta että ihan puppua, jollei sontaa, kaikki moinen.

Kirja oli hyvä. Vaikka henkilöitä oli niin paljon kuin oli, he kaikki olivat olemassa. Muutama lyhyt lause ja kappale, ja henkilö oli siinä. Humalaista juhannusta, mutta niinhän hyvinkin on. Suunsoittoa täydessä linja-autossa ennen kolaria, ihan niinkuin humalikot aina.

Onneksi kirja jäi henkiin.