Eli Menneet ja kadonneet, Reykjavikin yöt ja Varjojen kujat.
Minä sitten tykkään noista. Erlendur saisi kyllä oudon ryhmänsä kanssa esiintyä kaikissa kirjoissa, mutta kyllä nuo menneen ajan tarinat on ok.
Taas huomaa että Islanti on oikeasti ihan oma juttunsa, en ollut sisäistänyt edes sitä että Islanti on oikeasti itsenäistynyt vasta 1900-luvulla. Jotenkin kuvittelin että kaikki vanhat viikingit ovat olleet omilla teillään aina.
