Keväällä Hesarissa oli juttua Juhannustansseista, ja siitä tuli mieleen että kaipa pitäisi lukea. Kohu tuntui näin viisikymmentä vuotta myöhemmin todella naurettavalta. Joku jossain joskus oli sitä mieltä että Jumalaa ei voi pilkata, kysymys on oikeastaan uskovaisten tunteitten pilkkaamisesta (jos mistään). Eli oikeastaan kuka hyvänsä mihin hyvänsä uskova voisi väittää tulleensa pilkatuksi, minä voisin olla jatkuvasti oikeudessa jääkiekkouskovaisten pilkkaamisesta. Jne. Eli nyt voi todeta että ihan puppua, jollei sontaa, kaikki moinen.
Kirja oli hyvä. Vaikka henkilöitä oli niin paljon kuin oli, he kaikki olivat olemassa. Muutama lyhyt lause ja kappale, ja henkilö oli siinä. Humalaista juhannusta, mutta niinhän hyvinkin on. Suunsoittoa täydessä linja-autossa ennen kolaria, ihan niinkuin humalikot aina.
Onneksi kirja jäi henkiin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti